löytöjä

olen jo aika pitkään yrittänyt etsiä itselleni jonkinlaista 'lippistä', jonne mahtuisi tunkemaan nuo takkupötkelöt. yritin jopa itse neuloa ja lopulta virkata sellaista - epäonnistunein tuloksin. kauppojen yksilöt näyttivät kummallisilta päässäni ja itsetekemäni, no, ei puhuta niistä. matkasinpa sitten viikko sitten keski-suomen liikenteen bussissa, ja jokin kutsui minua vaihtamaan melkein takapenkkipaikkani takapenkkipaikaksi. siellä se oli! musta, hyljätty tai unohdettu, neulelippis! hyväkuntoinen ja siisti se oli, joten pistin sen kassiini. anteeksi.

onhan se vähän iso ja hassun näköinen päässäni, mutta jotenkin kierosti pidän siitä.

sain myös vihdoinkin 'tuunattua' mummoni vanhan neulemekon. malli siinä oli ihan minua, piti vaan lyhentää pituutta aika paljon, kaventaa ja vaihtaa uudet napit. tykkään kyllä aika kovasti tästä, vaikka tuntuukin päällä kutisevalta ja keinokuituiselta. pitäisi ehkä keksiä vielä jotain pientä yksityiskohtaa, joka toisi persoonallisuutta, mutta toistaiseksi olkoon tällainen.



en ymmärrä mikä hirveällä ompelukoneellani on taas minua vastaan! se jumittaa ommellessa jotain muka paksua kohtaa, vaikka ennen on vetänyt nekin ihan iisisti. ja sitten pitää näprätä neulojen vaihdon kanssa, tai muuten se katkaisee neulan. tiedän, että ompelukoneeni on aina vihannut minua (tunne on molemminpuoleinen) mutta nyt se on oikein alkanut v-ttuilemaan päin naamaa. jos saankin yhden sauman ommeltua ilman töksähdystä, niin sitten loppuu alalanka. eikä maanittelukaan enää auta :/ siks ei jaksa kovin hirveesti ommella.

ps. neulepuolella tulossa cavern cardi. äidin synttärilahja (se olisi perjantaina) vielä hakusessa, ei tainnut saada torkkupeittoa, ei..