sukupolvien motivaatioeroista

ei, en ole väsännyt tätä tässä parin viikon aikana, vaan perin tämän isoisoäidiltäni. oikeammin siis pelastin isomummun virkkaaman päiväpeitteen äitini nurkista pölyttymästä. ensin se oli aivan kellertävä, mutta parin pesun jälkeen väriksi paljastui luonnonvalkoinen. mitat ovat noin 2m*2m.

ihmettelen ihan, miten kukaan on jaksanut virkata niin monen monta ruutua ohuesta langasta ja pikkupikku koukulla. ei minulla vaan riittäisi kärsivällisyys.

hienoa, että peite on säilynyt. kyllä nyt osaan antaa taas ihan uudenlaista arvoa hyvin tehdylle käsityölle.

omat duunit on vähän vaiheessa, enkä siksikään ole pahemmin tänne sepustanut. toinen syy on niinkin hupaisa kuin kameran patterien loppuminen :)

vihreä huivi on viimeistelyvaiheessa, se koki aika monta eri muotoa ennen kuin päätyi tähän viimeisimpään. lanka ei tuntunut soveltuvan mihinkään nättiin neulottuun malliin, joten.. saapi nyt nähdä meneekö taas purkuun.

lisäksi olen parin päivän ajan väkertänyt jonkinlaista lippalakkia. sekin on purettu pariin otteeseen, joten nähtäväksi jää.

muutamat ompeluhommat on myöskin kesken (ompelu ei vaan nyt jotenkin lähde, kuin kausittain) sekä yksi pikku pussukka on päättelemättä. oikea keskeneräisten töiden kavalkadi! lisäksi suunnittelen taas uutta: isoäidin neliöistä olisi hienoa virkata sellainen rantaviltti. äitikin täyttää parin kuukauden päästä 50, ja olisi keksittävä jokin lahja. mietin, virkkailisinko jotain esim. 50:stä ruudusta, vai neuloisinko, vai mitä ihmettä? käsityön haluaisin kuitenkin antaa.

ideoita kellään..? ^.^