long time, no see

hupsis.
kesä kului loppuun ilman yhtään valmista työtä. kiloja sen sijaan kertyi niin, että vaatteisiin mahtuminen tekee tiukkaa.. eiköhän syksy ja perinteinen opiskelijan kaurapuurolinja kuitenkin palauta vaatteet käyttökelpoisiksi. en kesän aikana edes liiemmin ostellut vaatteita, sillä lainarahat kuluivat lähinnä matkaillessa poikaystävän luo toiselle puolelle suomea. siellä sitä sitten tuli lihottuakin, söimme lähinnä pikaruokaa, makasimme sohvalla levyjä kuunnellen tahi puistoissa auringosta nauttien.



nyt syksyn jo saavuttua olen vähän yrittänyt kierrellä vaatekaupoissa, josko löytyisi jotain päälle pantavaa. nythän on sinänsä ihan kiva muoti-ilmiö: 60-lukua, mekkoja, tunikoja, pitkiä paitoja, graafisia kuvioita.. luulisi minun olevan innoissani, vaan ei. tunikassa tai pitkämallisessa paidassa näytän lähinnä teltalta. koska olen väriasennevammainen, ei minulle kelpaa kuin musta, vihreä ja violetti. mitään mukavaa vaatetta ei vaan tunnu olevan näissä väreissä, vaikka ne syksyn värejä ovatkin. vika taitaa kyllä löytyä omasta turhan tarkasta mausta eikä pelkästään huonosta tarjonnasta..

kesän löydöt on tehty siis kirppareilta. tässäpä näitä.

ensinnäkin ihkutsipihkutsi violetti hamonen tampereen uffilta. kauniit kuviot ja materiaalina viskoosi. hintaakin vain 5 euroa. minä haluan uffin meidänkin kaupunkiin!

tässä siis hame kokonaisuudessaan. kaulassa myöskin samalta tampereen reissulta ostettu liila-musta huivi. löysin sen jostakin asematunnelin liikkestä ja maksoin jopa 11 euroa. laatu on nyttemmin paljastunut heikohkoksi, mutta kun mulla ei ollut yhtään ohutta kesähuivia niin pitihän se ostaa. villakangastakki on viime vuoden löytöjä, tämä henkii sitä sixtiesiä. nyt on vaan kovasti alkanut näkymään tämänoloista takkia kaupoissa. turha kai toivoa olevansakaan uniikki, jos shoppailee henkkamaukalla...


harmaa kassi löytyi sitten ihan paikallisesta pelastusarmeijan myymälästä, maksoi vain 2 euroa ja mahduttaa sisälleen jopa yhden mapin (entinen kassi ei yhtäkään, joten tämä on plussaa). tuo valkoinen rintamerkki ei ole oikeasti tyhjä, vaan siinä lukee 'vastustan ihmisten ampumisen kannattamista'. löytyi kotikaupungin puistosta.

viininpunaiset sammarit myöskin pelastusarmeijasta 5e. hiukka liian tiukat, mutta kunhan tässä laihdun... lahkeet piti kääriä, sillä heitin typerän ompelukoneeni vaatehuoneen paerukoille odottamaan joskus tapahtuvaa korjausta. grr mikä vekotin.

ja sainhan minä myös hiukseni leikattua ihan oikeaan malliin varmaan viiteen vuoteen. ne on sellaiset lyhyet toiselta takasivulta, ja pitenee sitten kummallekin puolelle aika hauskasti. kuten näkyy, toiselle puolelle hieman enemmän kuin toiselle.

ehkä ensi kerralla jo jotain langastakin :)

elämänlankaa - heavenly blue

tämä yläasteen aikainen tekele lähti vihdoinkin purkuun. mitäköhän oikein olen ajatellut tehdessäni tätä? neulotaanpa jättikokoinen, sininen neliö? muistan kyllä kuinka innoissani aloin silloin neuletta pakertaa - odotukset taisi romahtaa jossain vaiheessa kun olen tajunnut sen olevan you knit what??-osastoa. eikä paita koskaan siis valmistunut.


lanka on ihan kauniin väristä, ja toivon, että saisin siitä aikaan jotakin pitsistä ja isotöistä, vaikka cavern cardia tehdessäni vannoinkin, että seuraava työ saa olla mahdollisimman pieni ja nopeatekoinen. en ole jaksanut ainakaan vielä kuvata ja esitellä cc:a - se on samanlainen kuin ne kaikki muutkin. omasta mielestäni aika tylsän näköinen lopulta. ehkä keksin siihen jotain mukavan persoonallista, muussa tapauksessa.. no, harmittaa.

kukko & lepardi

tämäkin mekko on mummovainaan vaatekaapista löydetty. ihastuin tuohon neonvihreään väriin, vaikka yleensä jätän moiset väriläiskinä toimimiset muille. malli mekossa oli perinteistä 70 -lukua: helma oli kolme kertaa pidempi, malli a-linjainen, hihatkin löytyi. siitä tuli sitten pitkän pohdinnan tuloksena tällainen halterneck-mekko. halusin säilyttää tuon kaula-aukossa olleen linjan, ja siitäpä sitten vaan lyhentelin ja kaventelin.

matsku tässä on taas jotain tosi kummaa, mistä en osaa sanoa juuta tahi jaata. tykkäilen kuitenkin tästä tosi paljon.







tämän ruskean ja hillitysti leopardikuvioisen mekon mutsi toi pari viikkoa sitten prahasta tuliaiseksi. melkeinpä arvelin heti, etten tulisi käyttämään - ruskea ja täplät: no thanks! mekossa on kuitenkin Jotain. kuten tuo ryppyisyys. piti vaan leikata hieman helmaa poies ja kaventaa (koko oli yhtä liian suuri) sekä ommella kaula-aukkoa hieman säädyllisemmäksi. sopii ainakin silmieni väriin, ellei muuta. kaipa tätäkin tullee käytettyä, kunhan vaan tottuu.

löytöjä

olen jo aika pitkään yrittänyt etsiä itselleni jonkinlaista 'lippistä', jonne mahtuisi tunkemaan nuo takkupötkelöt. yritin jopa itse neuloa ja lopulta virkata sellaista - epäonnistunein tuloksin. kauppojen yksilöt näyttivät kummallisilta päässäni ja itsetekemäni, no, ei puhuta niistä. matkasinpa sitten viikko sitten keski-suomen liikenteen bussissa, ja jokin kutsui minua vaihtamaan melkein takapenkkipaikkani takapenkkipaikaksi. siellä se oli! musta, hyljätty tai unohdettu, neulelippis! hyväkuntoinen ja siisti se oli, joten pistin sen kassiini. anteeksi.

onhan se vähän iso ja hassun näköinen päässäni, mutta jotenkin kierosti pidän siitä.

sain myös vihdoinkin 'tuunattua' mummoni vanhan neulemekon. malli siinä oli ihan minua, piti vaan lyhentää pituutta aika paljon, kaventaa ja vaihtaa uudet napit. tykkään kyllä aika kovasti tästä, vaikka tuntuukin päällä kutisevalta ja keinokuituiselta. pitäisi ehkä keksiä vielä jotain pientä yksityiskohtaa, joka toisi persoonallisuutta, mutta toistaiseksi olkoon tällainen.



en ymmärrä mikä hirveällä ompelukoneellani on taas minua vastaan! se jumittaa ommellessa jotain muka paksua kohtaa, vaikka ennen on vetänyt nekin ihan iisisti. ja sitten pitää näprätä neulojen vaihdon kanssa, tai muuten se katkaisee neulan. tiedän, että ompelukoneeni on aina vihannut minua (tunne on molemminpuoleinen) mutta nyt se on oikein alkanut v-ttuilemaan päin naamaa. jos saankin yhden sauman ommeltua ilman töksähdystä, niin sitten loppuu alalanka. eikä maanittelukaan enää auta :/ siks ei jaksa kovin hirveesti ommella.

ps. neulepuolella tulossa cavern cardi. äidin synttärilahja (se olisi perjantaina) vielä hakusessa, ei tainnut saada torkkupeittoa, ei..

hi-hat

neulomisen suhteen olen puuhannut vain tätä knittyn shimmeriä. se on kiva kesällä topin kanssa ja pidän noista pitkistä levenevistä hihoista sekä selkäkuviosta.

hieman liian iso siitä tuli, vaikka kitkuttelin sen ohjeen vastaisesti puikoilla nro 3,5. lankana on novitan tennessee. ehkä siihen voisi pujottaa jonkin kuminauhavirityksen tuohon etupuolelle.

mustavalkeaa

olenpa sitten harrastellut myös paitatekstejä. ostin valkoisen tussin, joka peittää ja aloin piirtelemään. se oli mukavaa. varsinkaan kun en ollut turhan tarkka siisteyden suhteen. topit ovat hennesin lastenosastolta 5e/kpl ja tussi askartelupuoti piiasta myöskin 5e.



kassi puolestaan löytyi mummuni vaatekaapista ihan hyväkuntoisena. ompelin siihen itse olkahihnan ja purin pois sellaiset käsilaukkuhihnat. taidan muuten olla aika hurahtanut mustavalkoiseen..

flirtin uhri

ostin kengät. ne ovat aivan ihanan suloiset! ja käytännölliset. en tykkää, että pitää varoa mihin astuu, vaan kenkien tehtävä on enemmänkin olla jalkineet kuin mitkään asusteet. ei kivasta ulkonäöstä toki mitään haittaa ole, mutta on hankalaa löytää laadukkaita, nättejä, halpoja (40e max) ja kaikissa tilanteissa käytettäviä kenkiä. eniten kenkäostoksilla ärsyttääkin se, että on ensin katsottava hinta ja laatu ja alettava vasta sitten valitsemaan, ei puhettakaan että ostaisin mitään satasen kenkiä tai vastaavasti useita kympin henneskenkiä. no, aloin etsiä sellaisia mustia kangastossuja, joita nyt näkyy aika paljon kaduilla ja kaupoissa. lähinnä löytyi sellaisia halpisversioita joisaa ei ollut pohjaa nimeksikään, tai sitten väri oli väärä (miten joku voi käyttää valkoisia kenkiä ja onnistua pitämään ne nätteinä) tai sitten kengät olivat niin pienet ja suloiset että jättikokoinen jalkani tursusi sieltä epämukavan näköisesti..

viimeisenä toivonani suuntasin urheilukauppaan ja siellä ne odottivat! suorastaan flirttailivat nimensä mukaisesti (flirt) enkä voinut vastustaa. hintakin alessa vain 39e (normaalisti 44e). päällinen on tuollaista vakosamettia, malli on kivan tyttömäinen, sopii ihan peruskengiksi ja myös vähän hienompiinkin tilaisuuksiin. on ne hyvät kävelläkin.

helmiä ja nappeja

perin mummoni helmet jokin aika sitten. en ole ikinä oikein pitänyt mitään arvokoruja, mutta nämä helmet jotenkin kolahti heti. oiti kuitenkin miettiä sopiva asu niiden kanssa, ja eilen päädyin mustaan.

hame onpi uusi, 13 euroa maksoi. se on pellavaa, joka on epäilyttävä materiaali rypistymisensä vuoksi. tarvitsin kuitenkin mustan hameen, kun en sellaista omistanut. pirtanauha vyötäröllä on puolestaan peritty mutsilta - sen oli tarkoitus vähän katkaista kokomustaa asua.

tähän heitin sitten vielä jakkuni, johon vaihdoin napit. ihastuin näihin isoihin pyörylöihin heti nähdessäni ne, eikä kiinnityspaikkaa tarvinnut kauaa miettiä.

lopuksi voisin mainita, että jos shoppailee henkkamaukalla eikä ole vielä tutustunut lastenosastoon, niin kantsii käydä. itse löysin sieltä vitosella caprilegginsit ja mustan perustopin (parempaa matskua kuin 'aikuisten' topit). siellä oli myös esim. 3 t-paitaa hintaan 10 euroa, kivan oloisia mekkopaitoja, poikien puolella hauskat kengät yms. täytyy käydä useamminkin.

voodoohiiri

bongasin tällaisen neuletyynymeemin adelheidiltä. hiirulainen oli niin söde, etten raaskinutkaan heittää sitä pois, vaikka aioin. eikä mulla ollut neulatyynyä vaan nupparit pyörivät ties missä.

köhh.. enkä minä ihan toimettomana ole ollut näin pitkiä aikoja, vaan valmistumassa (saa nyt nähdä mitkä jää ikuisuusprojekteiksi) on ainakin ompelupuolelta kaksi hametta, parin paidan kustomointi, kaksi mekkoa mummun vanhoista vaatteista ja.. ehkä vielä jotain? puikoilta löytyy hihake ja ajatuksissa on ainakin virkattu peitto äidille, parin korun askartelu, södera -sukat, kesäpipo (monienmonien epäonnistuneiden lippiskokeiluiden jälkeen..).

ostoksillakin pitäisi käydä: ajatuksissa olisi hankkia musta perushame, pari toppia joihin painaa kuvia, kesäkengät, jotain josta väsätä rantaviltti.. niin, ja huulilävistys sekä hiustenleikkuu ja nenäkorun hankkiminen! tatuoinninkin keksin jo itselleni - siihen ei kuitenkaan ehkä ole rahaa tai uskallusta. idea on kuitenkin loistava.

(harmi vaan ettei mainosten jaolla ja opparituella näitä todennäköisesti kustanneta. pah. ja joo, kirppareita hyödyntäisin tositosi mielelläni, mutta kun en useinkaan löydä sieltä mitään, vaikka kaikki muut kyllä, epistä)

kesäkuun alussa on vaatesuunnittelun pääsikset, joissa pitää esitellä portfolio. siis voi EI. onhan mulla näitä töitä, ja haluan alalle enemmän kuin muualle, mutta omat työt tuntuu niin ruppanoilta ja mun pitäs suunnitella jotain tosi luovaa ja loistokasta vähistä matskuista!!! voih.

jotain vanhaa

nythän kaikenlaiset mekot leggareiden tai farkkujen kanssa taitaa olla muotia. itse innostuin ko. tyylistä pari vuotta sitten, nyttemmin ei vaan tunnu enää omalta jutulta. tässä kuitenkin oma mekkokavalkadini.

lila puuvilla-batiikkimekko. ostin joskus pari vuotta sitten jostain markkinoilta pahimpina hippiaikoinani. sittemmin lyhensin helmaa, enkä ole juuri käyttänytkään. nätti se on silti.

oikealla toinen hippiaikojen mekko - löytyi kirpparilta eurolla. tosi söpö, varsinkin olkainten napit ja taskut.







ainoa ns. hieno mekkoni. ostin kaksi vuotta sitten juhannusmekoksi, maksoi 30 e. seuraavana päivänä kävi ilmi, että kaveri oli ostanut samanlaisen - puoleen hintaan.

oikealla rakkain mekkoni. mutsin häämekko 80-luvun alusta, intianpuuvillaa. alunperin mekossa oli pitkät hihat ja helma, mutta muokkasin sen tunikamaiseksi, kun sain luvan omia ihanuuden itselleni muutama vuosi sitten.

jotain uutta

vihreä-musta -virkattu huivi oli täysin epäonnistunut viritys. aloin jo hermostua, kun ei ole keväthuivia. eksyin sitten euronkankaan palaosastolle ja tämä kangas huusi mua.. liilaa, mustaa, kukkia.

kangas on puuvillaa, eli ei mikään paras huivimatsku. päätin lopulta ommella kankaan leveyssuunnassa kaksinkerroin ja rypyttää väleiltä.


oikean kuvan tavoin aion sen sitten kietoa. virkkasin reunoihin tuollaiset hapsuttimet - muuten se olisi ollut vain jokin kangasriepu eikä oikea huivi =)

ensimmäinen kevätvaate

voi kuinka vaikeaa onkaan löytää sopivia takkeja. mielestäni takin hankkiminen on yksi tärkeimmistä vaatehankinnoista - sitä pidetään usein, sen on oltava ok:n näköinen vielä seuraavanakin vuonna, hinnan on oltava kohtuullinen, usein mielessä on jokin tietty kuva siitä, millaisen takin haluan. sellaista on vaan ihan hirveän vaikea löytää. esimerkiksi viime vuonna jokaisella vastaantulijalla oli musta jakku. sellanen ihan perusjakku. ja nyt kun minä haluan sellaisen, ei niitä olekaan missään... tai siltä ainakin tuntui, ennen kuin päädyin ostamaan tämän yksilön.


tämä ei nyt ole ihan niin paksu, kuin olisin halunnut. lisäksi yksi nappi ennen kaula-aukkoa ei olisi pahitteeksi. huomaa myös notre dame -kyttyrä selässä :)

kyllä mä silti tästä pidän ihan kovastikin. ja tämä oli tosiaan ainoa perusmalli, mitä tähän hätään löytyi - en kestänyt enää villakangastakkini kuumuutta.

epäilyttää kyllä, olenko liian siisti tässä bleiserissä? liian sihteeri? liian tavis? onko tällä takilla Asennetta? kai se on kantajasta ja muista vaatetuksen osista ja asusteista kiinni sittenkin.

hintaa oli 45 euroa ja merkkinä vero moda.

leikkasin myös hiukset, kuten kuvista huomaa. heitin takkuset kaappiin odottamaan ja pätkäisin omaa hiusta pitkät pätkät pois. ne oli takkujen pidon jälkeen niin ohuet ja kamalat, että tuli pitkästä aikaa tällainen lyhyt malli. toukokuussa vasta olen antanut itselleni luvan astella kampaajalle, siihen asti on kestettävä näiden kanssa. aargh.

sukupolvien motivaatioeroista

ei, en ole väsännyt tätä tässä parin viikon aikana, vaan perin tämän isoisoäidiltäni. oikeammin siis pelastin isomummun virkkaaman päiväpeitteen äitini nurkista pölyttymästä. ensin se oli aivan kellertävä, mutta parin pesun jälkeen väriksi paljastui luonnonvalkoinen. mitat ovat noin 2m*2m.

ihmettelen ihan, miten kukaan on jaksanut virkata niin monen monta ruutua ohuesta langasta ja pikkupikku koukulla. ei minulla vaan riittäisi kärsivällisyys.

hienoa, että peite on säilynyt. kyllä nyt osaan antaa taas ihan uudenlaista arvoa hyvin tehdylle käsityölle.

omat duunit on vähän vaiheessa, enkä siksikään ole pahemmin tänne sepustanut. toinen syy on niinkin hupaisa kuin kameran patterien loppuminen :)

vihreä huivi on viimeistelyvaiheessa, se koki aika monta eri muotoa ennen kuin päätyi tähän viimeisimpään. lanka ei tuntunut soveltuvan mihinkään nättiin neulottuun malliin, joten.. saapi nyt nähdä meneekö taas purkuun.

lisäksi olen parin päivän ajan väkertänyt jonkinlaista lippalakkia. sekin on purettu pariin otteeseen, joten nähtäväksi jää.

muutamat ompeluhommat on myöskin kesken (ompelu ei vaan nyt jotenkin lähde, kuin kausittain) sekä yksi pikku pussukka on päättelemättä. oikea keskeneräisten töiden kavalkadi! lisäksi suunnittelen taas uutta: isoäidin neliöistä olisi hienoa virkata sellainen rantaviltti. äitikin täyttää parin kuukauden päästä 50, ja olisi keksittävä jokin lahja. mietin, virkkailisinko jotain esim. 50:stä ruudusta, vai neuloisinko, vai mitä ihmettä? käsityön haluaisin kuitenkin antaa.

ideoita kellään..? ^.^

mummomyssy

tämän kevään viimeinen talvineule.

ohje: santa cruz, kukkasen ohje
lanka: novita wool
puikot: 3,5

ihan kiva kevättalvipipo. ohje oli minulle jotenkin vaikea, kun siinä vaihdeltiin langankiertojen ja kavennusten paikkoja joka kerros. lisäsin aika monta joustinneulekerrosta reunaan, että myssyä voi pitää myös nutturan kanssa, hiukset sinne tungettuna.

kauluspaitaihastukseni jatkuu. kuva on huono, mutta jotenkin hauskasti valottunut joten laitoin sen silti. ostin siis lyhythihaisen kauluspaidan (10e), malli on tyttömäisen söpö ja alle saa kivasti pitkähihaisen (kuten kuvassa).

nyt olisi ihanaa hankkia kaikkea uutta kevätvaatetta.. neulomispuolellakin sukat tössäsivät siihen, kun tajusin, ettei mulla ole sopivia mustia lyhytvartisia kevätkenkiä niiden kanssa. ei rähjätennareiden kanssa oikein pitsisukat sovi. täytyy sitten odotella niiden sukkien kanssa ja tuskailla erään vihreen huivin parissa sitten - lanka on kovaa eikä mikään huivimalli onnistu sen kanssa.

lankasoppaa

maistuisiko? siinä mun jämälangat. oranssista (kuinka ihana väri!) ajattelin virkkailla kotelopussukan aurinkolaseilleni.

todiste siitä, että jotain on valmistumassa. hieman yllättäen mustaa ja pitsiä.

nämä tummanvihreät virkkauslankakerät oli ihan pakko ostaa siksi, etten yleensä löydä mitään sopivan värisiä lankoja (koska ostan lankani anttilan valikoimista.. kröhöm), kun kaikki ovat niin vaaleita ja tykkään käyttää vain tummia värejä. mustan neulominen kaipaa kuitenkin pientä virkistystä. en tiedä vielä yhtään mitä tästä tulisi, sukkaa, huivia, toppia, bikiniä?

essukka

vanhasta lakanasta ja kirpparilta löydetystä kankaanpalasta syntyi essu. ehkä sille on enemmän käyttöä kuin noille kankaille jotka lojuivat vaatehuoneessa vuodesta toiseen.


ohje suuri käsityö -lehdestä 11-12/06. hitsi, kun olen niin kärsimätön ompelija, että harvoin jaksan sitä tehdä, ainakaan huolella.

pirates

puikot: 3
lanka: musta wool, vihreä seiskaveikka
ohje: pirate mittens

vihdoinkin. näitä en hävitä! pääkallokuvioita muokkailin hieman, musta ne on söpömpiä hampien kanssa. vaikka eihän pääkallojen kai söpöjä kuuluisikaan olla..

waiting for the sun

aurinkolasit 6e. halusin jotkut tuollaiset isot ja hassut.

pusero 20e. mun ihka eka kauluspaitani, ja tykkään tooooosi paljon - joustaa ja istuu täydellisesti, kangas on kaunista, ja kiinnityssysteeminä hakaset toimii paremmin kuin napit. kun olisi rahaa niin ostaisin enemmänkin näitä!

neulomishommat on olleet vähän jäässä viimeisimpään pipoprosessiin turhautumisen vuoksi. nyt on tuloillaan pirateseja kuitenkin, ja innostusta löytyy ainakin to do -listan suunnitteluun.

hiuksia raastava operaatio

päätämme tehdä hiuskuontalolle jotakin. mutta mitä?

otamme vanhat kuidut pois (1. & 2. kuva). ei mikään helppo homma.
värjäämme hiukset.
laitamme uudet kuidut päähän käyttäen apuna pieniä kumilenksuja ja omia takkuja. helpompi homma.

menemme kampaajalle leikkauttamaan otsahiukset. ihan kivat niistä tuli, en ole käynyt vuosiin kampaajalla vaan leikannut aina itse. nyt kuitenkin tarvitsin jotain uutta, tykkään tuosta rikotusta linjasta ja eipähän mene hiukset silmille kuten tähän asti (vaatii kuitenkin aika lailla totuttelua lyhyempi otsis ja se, että joutuu nyppimään kulmakarvat joka päivä..). kampaaja kehui noita kuitujani, kuulemma parhaiden itselaitettujen joukossa mitä hän on nähnyt 8)

meitsi on häppi. vielä pientä hienosäätöä, ettei takkujen alut näy niin radikaalisti, ja pari helmeä sinne sekaan.

vihertävä päivä

vihdoinkin sain tämän kaverilleni lupaaman pipon valmiiksi. tein sen varmasti neljä kertaa uudestaan, kun mikään malli ei oikein viehättänyt silmääni. lopulta päädyin virkkaamaan neulomisen sijaan, ja ihan kivahan siitä tuli. ohje novitan ekstra-lehdykästä, koukku nro 3,5, lankoina fleuria ja juliaa. kukkasen ohje täältä.

ja sitten tämä Iso Projekti..

eli green day -slipoveri ullasta. tein tämän tosin ilman palmikoita, ja ohuemmasta langasta ohuemmilla puikoilla. lisäsin myös hupun.

pahoittelen huonohkoja kuvia, en vaan löytänyt asunnostani tyhjää seinää tm. jota vasten kuvata eikä itselaukaisimen käyttö ja poseeraus ole vielä ihan hallinnassa.

ihana siitä kuitenkin tuli, ja ihan sopivan kokoinenkin.
lanka: novitan musta nalle & vihreä 7 veljestä
puikot: pyörö 3,5 & hupussa 4,5

haaveilen jo uudesta saman mallin sliparista, paksumpi lanka ja napit kenties..